Sain näytelmään lehdistölipun.
Tommi Auvisen ohjaama Larry Shuen jännitysdraamakomedia Ulkomaalainen vie ujon keski-ikäisen Charlien pikkupaikkakunnan majataloon keskelle Pohjois-Amerikan eteläosia. Koska kaikenlainen keskustelu nostaa miehelle kylmän hien otsalle ja hermolepo olisi nyt tarpeen, Charlien kaveri Froggy keksii kertoa kaikille, että Charlie on ulkomaalainen, ei osaa kieltä eikä hänelle siksi kannata ollenkaan puhua. Juoni ei aivan toimi, koska eksoottinen ulkomaanelävä vetää huomiota ja uteliaita paikallisia puoleensa kuin persikka ampiaisia, mutta alkujärkytyksen jälkeen Charlie yllättää itsensäkin uudella ulkomaalaisella persoonallaan.
 |
| Kuva: Harri Hinkka / TT |
Nauroin, hirnuin ja tyrskin läpi esityksen – paitsi silloin kun jännitin, miten hahmot tästäkin tilanteesta selviävät. Charlie-parka joutuu keskelle sosiaalisten suhteiden ja juonittelujen soppaa, joka saavuttaa odottamattomat mittasuhteet. That escalated quickly, sanoisi joku ulkomaalainen. Huumori on verbaalista, tragikoomista ja inhimillisen lämmintä, eikä siinä pilkata ketään, paitsi ehkä ennakkoluuloja ja niitä jotka itse vetävät pilkan itseään kohtaan. Henri Kapulaisen suomennoksen sanailu ja sanaleikit ovat onnistuneita. Muukalaisuutta, "meitä" ja muita käsittelevä näytelmä on samalla erittäin ajankohtainen, ja huumorilla vedetään sivusivalluksia myös nyky-yhteiskuntaa ja politiikkaa kohtaan. Pääpaino on kuitenkin absurdin rajamailla liikkuvassa arjen komediassa, jota syntyy kun erilaiset ihmiset joutuvat keskenään tekemisiin ja toisia aliarvioidaan.
Homma ei kuitenkaan toimisi ilman erinomaisia näyttelijöitä. Ville Majamaa Charliena pääsee käyttämään koko valtaisaa eleiden, liikkeiden ja äänten koomista kirjoaan. Charlie on ahdistuksensa keskellä sympaattinen ja liikuttava hahmo, johon jokainen joskus sosiaalista tilannetta kammonnut voinee samastua. Toisaalta Charlien hiljalleen kehittyvä ulkomaalaisminä on ilmeikäs Hercule Poirot'a muistuttava eksentrikko, joka taatusti pistää näyttelijäkollegoiden pokerinaaman koetukselle. Minuuttikaupalla jatkuva vieraskielinen anekdootti, joka ehkä käsittelee traktoria, on yksi illan kohokohdista.
Martti Manninen on hänkin, jälleen kerran, mainio hieman yksinkertaisena, sorsittuna Ellard-poikana, jonka kanssa ulkomaalainen vieras tulee yllättävän hyvin toimeen. Alkuun viattomalta vaikuttava kauhukaksikko pistää pystyyn sellaisen komedian, että rakkovaivaisten kannattanee pukea katsomoon vaipat.
Aliisa Pulkkisen sinisilmäinen majatalonpitäjä on ihanan persoonallinen isoäitihahmo, ja Ilpo Hakala tarinan etovana, röyhkeänä junttipahiksena on kuin koulukiusaaja, jonka turpiin saamista katsoo salaisella tyytyväisyydellä. Eeva ja Matti Hakulinen esittävät jokseenkin karmivaa kihlaparia, jossa varakas morsio potee kestoraivoa ja alemmuudentunnetta ja sulhasella on ihan muita ongelmia. Tomi Alatalon cool sotilaskouluttaja Froggy on tarinan taustavoima, katalysaattori ja yhden miehen pelastuspartio. Koko porukka pelaa hyvin yhteen, ja ajoitukset ja reaktiot ovat täydellisiä. Marjatta Kuivaston lavastama hirsimökki yksityiskohtineen ansaitsisi enemmänkin aikaa tutkiskelulle, mutta näyttelijänperhanat veivät huomioni. Tuulessa narulla heiluvat sukkahousut tosin olivat hypnoottiset. Mari Pajulan puvut täydentävät kotoisan lämpimän värimaailman.
 |
| Kuva: Harri Hinkka / TT |
Ulkomaalainen on varsinainen naurupommi. Huumori on suht yksinkertaisista elementeistä koostuvaa, mutta kuitenkaan näytelmä ei aliarvioi katsojaa, yliselitä vitsejään tai ylitä överiyden rajaa vaikka lähellä joskus käydäänkin. Realistisuuden rajat venyvät, mutta periaatteessa näytelmän skenaario olisi monien sattumien kautta mahdollinen. Juonenkäänteitä katsoessa tuntui kuin olisi katsonut jonkun huolettomasti heittämän lumipallon pistävän liikkeelle lumivyöryn. Kuten hyvässä huumorissa kuuluukin, seassa on osuvia huomioita mm. ihmisluonnosta ja yhteiskunnan sosiaalisista konventioista.
Että kannattaako nähdä? Gok!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti